Hr1 - Ukko-Pekka
Ukko-Pekat hankittiin Valtion Rautateille nopeiksi pikajunavetureiksi. Lokomo valmisti numerot 1001-1011 vuosina 1937-1949. Tampella teki numerot 1012-1019 vuonna 1955. Vuonna 1957 Lokomolta valmistui vielä kaksi täysin vierintälaakeroitua veturia, joita sen takia alettiin kutsua Rulla-Pekoiksi. Rulla-Pekat erottaa punakylkisestä kankikoneistosta ja pienemmistä Witten-tyyppisistä savunohjauspelleistä. Numero 1021 on kunnostettu toimivaksi museoveturiksi. Oman mallin esikuvaksi valitsin juuri tämän Rulla-Pekan 1021.
Mallin rakentaminen perustuu Kaj Wikbergin tuottamaan messinkisarjaan.
Kokoaminen alkaa rungon kasaamisella.
Etuteli kasattuna.
Takateli paikoillaan.
Ensimmäinen pyörästön sovitus.
Sylinterit kiinnittettynä runkoon.
Alunperin sarja on suunniteltu siten, että veturi virroittaa toiselta puolelta ja tenderi toiselta. Tähän malliin valitsin kuitenkin Alan Gibsonin jousitetut holkkivirroittimet. Muovisiin holkkeihin tulee virroitusnasta ja pieni jousi, joka työntää sitä pyörän sisäpintaa vasten.
Virroittimen holkit on tässä liimattu epoksilla paikoilleen ja maalattu mustaksi. Holkkien pohjan läpi tuleviin messinkilankoihin juotetaan virtajohdot.
Kankikoneiston asennus on alkanut. Ennen asennusta koko alusta on mustattu kastamalla se A-Westin Blacken-It happoon.
Kiertokangen ja ristikappaleen liitos.
Sarjan mukana tulee voimansiirtoratkaisu, jossa moottori on tenderissä ja vetävät pyörät veturissa. Näin on usein tehty, koska isohkon moottorin sijoittaminen veturiin on hankalaa. Veturin ja tenderin välinen kardaaniakseli aiheuttaa kuitenkin usein murheita varsinkin vaihteissa, joten päätin ratkaista voimansiirron toisella tavalla. Yllä olevissa kuvissa on toisen tekijän malli, jossa on alkuperäinen ratkaisu.
Tilasin Wizard Models’lta Exactoscalen 4GB 126A -vaihdelaatikon (40:1) sekä Sb-Modellbau’lta Faulhaber 1224 N 012 SR moottorin. Tässä moottorissa on erityisen voimakkaat magneetit ja teho onkin samaa luokkaa alkuperäisen ison Mashima-moottorin kanssa.
Alkuperäinen kardaanin alusta pitää poistaa rungosta ja tilalle juotetaan messinkiliuskasta pyöreä kehto, johon moottori kiinnitetään kaksipuolisella teipillä (joo, kyllä pysyy kiinni).
Moottoripaketti mahtuu kokonaan hytin alle, eikä jää näkyviin.
On ehdottoman tärkeää varmistaa voimansiirron moitteeton toiminta ennenkuin rakentamista jatketaan.
Tenderin tekeminen alkoi telien kasaamisesta.
Tenderin aluskehys ja laidat.
Aluskehys taiteltuna.
Laitojen reunoihin juotetaan 0,5mm messinkilanka ja yläpuolelle jäävä reuna viilataan pois.
Äänidekooderin kaiuttimelle tehdään reikiä tenderin pohjaan.
Pohjamaalaus ja valuosien liimaus paikalleen.
Aluskehys ja telit on käsitelty mustiksi A-Westin Blacken-It litkulla.
Veturi virroittaa tenderin pyöristä. Fosforipronssiset kaapivat virroittimet on juotettu pienelle kytkentälevyn palalle.
Telien kiinnitystä varten tenderin pohjaan juotetaan lyhyet messinkiputken pätkät. Muovipalat rajoittavat telien keinumista.
Lyhtyihin porataan varovasti reiät Miniatronicsin 1,2mm lamppuja varten. Lamppujen eteen tulee kirkas muovilinssi.
Alempien lamppujen johdot kulkevat puskinpalkin alapuolella.
Tenderiin tulee myös lyijyä painoa lisäämään. Etupäässä on riviliitin veturista tuleville johdoille.
Dekooderin kytkentä. Miniatronics’in lamput ovat 1,5V ja 30mA, joten ne tarvitsevat kuvan mukaiset etuvastukset. Kuusinapainen liitin tulee veturin ja tenderin väliin.
Käyntisillan sovitus.
Korvasin uretaanivaletun kattilan messinkisellä, jotta veturiin saadaan tarpeeksi painoa. Messinkikattilaan on tehty myös tila Seuthe no. 27 savugeneraattoria varten.
Hytin kasausta.
Kattila on maalattu Model Masterin Gun Metal värillä, kupu museon veturin vihreällä ja nokikaappi Humbrolin satiinimustalla.
Käyntisilta on saanut mustan maalin pintaansa.
Hytti on maalattu ensin Humbrolin harmaalla spraypohjamaalilla ja sitten museon veturin vihreällä. Sivujen merkinnät on tehty alla olevilla siirtokuvilla.
Klikkaa kuvaa niin saat ladattua tarkemman kuvan.
Ensimmäinen koeajo ennen viimeistelyä.