Oma pienoisrautatiehistoriani alkaa 60-luvulta, jolloin vaarini osti minulle ensimmäisen Märklin-peruspakkauksen. Koska silloisesta kotikaupungistani Kokkolasta ei Märkliniä saanut, oli se haettava naapurikaupungista Pietarsaaren Stockmannilta. Tänä päivänä Märkliniä ei taida  saada kummastakaan kaupungista. Koska jo silloin alle kymmenvuotiaana taipumukseni viittasivat enemmän hajottamiseen kuin rakentamiseen, pienoisrautatieharrastus antoi paljon virikkeitä uteliaalle tulevalle insinöörille. Erityisesti mieleen on jäänyt kokeilut veturin mäennousukyvystä. Suoraa rataa koottin pitkälle laudalle jonka toistapäätä nostettiin kunnes veturin pyörät alkoivat luistaa. Parin vuoden viulutunneilta ainoa oppimani asia oli, että viulun jouseen hinkataan hartsia kitkan parantamiseksi, joten sama auttaisi varmaan myös kiskoihin. Hinkkasin hartsia kaikkiin kiskoihin vain huomatakseni, että hartsi on paitsi erinomainen sähköneriste, myös erittäin lujasti kiinni kiskoissa. Vanhemmat kuitenkin kannustivat poikaa hyvään harrastukseen ja yhdessä koottin muun muassa kymmeniä taloja Fallerin rakennussarjoista. Lopullinen niitti orastavaan harrastukseen oli pikkuveljeni yhdessä erään kaverinsa kanssa. He keksivät leikkiä junaradalla, taloilla ja koottavilla lentokoneilla toista maailmansotaa, ja lähes kaikki tuhoutui. Vaikka Märklin-kalusto kesti tämänkin koettelemuksen jäi harrastus silloin silleen.

Vuosia myöhemmin esikoisen syntymä sai vanhan pienoisrautatiekipinän taas syttymään. Se, että esikoinen oli tyttö, ei hidastanut uuden peruspakkauksen hankintaa lainkaan. Silloisesta kerrostaloasunnosta johtuen hankinta kohdistui pienempään N-mittakaavaiseen junaan (Roco). Ensimmäinen pöytärata valmistuikin ennenkuin tyttö oppi kävelemään. Sen jälkeen radasta tehtiin muuttojen takia vielä kaksi pienempää versiota, jotka ovat sittemmin hävitetty uusien projektien alta.

Vuonna 1999 muutto  omakotitaloon ja samoihin aikoihin Pienoismalli-lehdessä alkanut artikkelisarja suomalaisesta pienoisrautatiestä herätti idean vakavammasta projektista, jossa esikuvana olisi suomalainen rata. Tämä rata oli työn alla pitkän aikaa eikä valmistunut koskaan. Kokemusta kuitenkin karttui ja sitä on hyödynnetty moduulienratojen rakentamisessa.